Olet täällä

Toivoa on, jos viestimme ymmärrystä

Sote- ja maakuntauudistusta on hehkutettu historiallisen suurena muutoksena. Mittakaava on iso, mutta syvä on myös monimutkaistumisen taso. Lainsäädäntö muodostuu yleensä poliittisten kompromissien tuloksena. Tämä näkyy kansalaiselle mutkikkuutena hahmottaa säädösviidakosta olennainen ja pelkistää se, mitä uudet pykälät käytännössä vaikuttavat palvelua tarvitsevan arkeen.

Ovista ja ikkunoista tulvii jos jonkinlaista työryhmäraporttia, lakiluonnosta, twiittiä ja videonpätkää. Muutosjohtamisen näkökulmasta tästä sekamelskasta pitäisi päästä ensin itse suurin piirtein kärryille, jotta voisi yrittää selvittää muille, mistä oikein on kysymys ja miksi. Epävarmoissa ja nopeasti muuttuvissa oloissakin olisi pystyttävä viestimään tarpeellista tilannetietoa rehdisti ja ripeästi. Vaatimus viestinnästä voi alkaa ahdistaa.

Nykyisessä some-maailmassa ihastellaan koukuttavia otsikoita, oivaltavia kiteytyksiä ja huikaisevia visuaalisia näkymiä.Takaraivossa muhii kilpailu, jossa viestintä on sitä parempaa, mitä enemmän se kerää klikkauksia, tykkäyksiä, uudelleentwiittauksia, siteerauksia jne. Erottautuakseen täytyy brändäytyä!!! ja rakentua vetovoimaisemmaksi kuin muut. Jollet saavuta näyttävästi näkyvyyttä, et ole olemassa. Ja niin on, jos siltä näyttää…

STM ja VM järjestivät tammikuun alussa maakuntien muutosvalmistelijoille viestintävalmennusta. Siinä painotettiin motivaation ja toimintatahdon synnyttämistä viestinnällä muutoksen eri osapuoliin. Yhteisessä vuorovaikutuksessa syntyy ratkaisujen hyväksyttävyys. Uudistuksessa on tarjottava ihmisille osallisuuden kokemus eli tunne siitä,että on saanut olla oikeasti mukana vaikuttamassa itselle tärkeisiin asioihin. Uusista maakunnista onkin muodostumassa alivaltiosihteeri Pöystin mukaan ”osallisuuden kehtoja”.

Vaikka monelta osin vielä keskeneräinen lainsäädäntö on kapulaista hallinnon ja kehittämisen kieltä, se pitäisi kyetä tulkitsemaan ymmärrettäväksi niille käyttäjille, jotka sote-Suomessa aikovat toteuttaa valinnanvapauksiaan. Tämä voisi tapahtua mm. käyttäjätarinoiden avulla. Tarinassa kuvattaisiin esimerkiksi, kuinka Maija Mehiläinen saa ahdistukseensa avun, kun havaitsee aamulla peiliin katsahtaessaan etuhampaansa lohjenneen. Millaisia seteleitä vilauttamalla ja minne hänen tulisi mennä?

Tarina jatkuu viimeistään siinä vaiheessa, kun vallitseva lakiluonnos tästä hieman täsmentyy…

Harri Mattila, muutosjohtaja

Lisää uusi kommentti