Olet täällä

Rakennerahasto-ohjelmassa ja sen varojen jaossa H-hetket käsillä

Hallituksen iltakoulussa[1] 27.11.2019 linjattiin rakennerahastoasioita. Suomeen laaditaan yksi rakennerahasto-ohjelma, joka sisältää Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sekä Euroopan Sosiaalirahaston (ESR+) toimet. Ministeri Lintilä antoi maakuntiin valmisteltavaksi ehdotuksen rakennerahastovarojen maakunnittaisesta jaosta. Maakuntajohtajien ja ELY-ylijohtajien tulee antaa esistys helmikuun loppuun mennessä.

Yksi rakennerahasto-ohjelma – IP-alueelle oma osio
 

Aluekehitys- ja sosiaalirahaston varoista toteutettavat toimenpiteet kootaan nykyisen ohjelmakauden tavoin yhdeksi ohjelmaksi. Ohjelma koskisi kaikkia Suomen alueita. Itä- ja Pohjois-Suomihan on pitänyt esillä ehdotusta saada oma ohjelma IP-alueelle.

Komission toukokuussa 2019 tekemä esitys muutti Suomen ohjelman ”maantiedettä” siten, että Suomen alueista vain Uusimaa ja Ahvenanmaa jäivät kehittyneiden alueiden kategoriaan, kun kuluvalla kaudella kaikki Suomen alueet siihen kuuluvat. Muutos aiheutui komission ehdotuksesta jakaa alueet aiemmasta poiketen kolmeen alueluokkaan. Näin ollen Suomen muut alueet sijoittuivat BKT-tasonsa perusteella ns. siirtymäalueisiin. Itä- ja Pohjois-Suomen rahoitusasema olisi tässä siirtymäalueluokassa pudonnut merkittävästi, mutta asia korjattiin ns. turvaverkkolausekkeella. Sen perusteella IP-alueen rahoitussaanto laskettiin kuin se olisi kuulunut kehittyneisiin alueisiin. IP-alueen koko rahoitussaanto siis laskettiin eri kriteerein kuin Etelä- ja Länsi-Suomen, ei siis pelkästään ns. NSPA-tuen osalta.

Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema on huomioitu siten, että ohjelmaan sisältyy kokonaisuus Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutun alueen erityistoimille. Tämä linjaus turvaa ja mahdollistaa sen, että ainakin NSPA-tuen osalta Itä- ja Pohjois-Suomen rakennerahastotoimet voidaan linjata muusta Suomesta poiketen – siis räätälöitynä alueemme erityistarpeisiin. Miten tämä toteutetaan ohjelman strategia- ja sisältövalinnoissa on nyt IP-alueen ohjelman kirjoittajien pohdittavana.

Ohjelmahallinnointia ratkotaan lakivalmistelussa
 

TEM rakennerahasto-ohjelmien valtakunnallisena hallinnoijana on kysynyt maakuntien ja ELY-keskusten kantaa halukkuudesta toimia tulevan rakennerahasto-ohjelman varojen jakajina eli välittävinä viranomaisina. Kaikki maakunnat ovat ilmoittaneet olevansa tehtävään valmiita. ELY-keskusten osalta tilanne lienee mutkikkaampi. TEM ”luonnollisesti” on lähtenyt ajatuksesta, että nykyisellä ohjelmakaudella tehty tehtävien keskittämisratkaisu eli että neljä viidestätoista ELY:stä toimii rakennerahasto-ELY:inä, säilyisi. Osa ELY-keskuksista ei tätä kannata, nykyiset rakennerahasto-ELY: t kyllä haluavat asemansa pitää. Maakuntien kannalta toimivampi malli olisi se, jossa maakunnan liitto ja sen ”vastinpari-ELY” toimisivat mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) ohjaamana. Tämä asia pitää ratkaista aluekehitys- ja rakennerahastolainsäädännössä, joka siis tulee saada valmiiksi ennen loppuvuotta.

Valtioneuvoston linjauksista tiedämme, että ohjelman hallintomallissa on tarkoitus parantaa Itä- ja Pohjois-Suomen asioiden käsittelyä siten että seurantakomitean sihteeristö työskentelee kahdessa (IP- ja ELSA-alueen) alueellisessa kokoonpanossa.

Valtakunnalliset (ministeriöiden) teemat ohjelmassa supistuvat ja toimintamalli muuttuu
 

Toimiessani viime vuonna maakuntajohtajien puheenjohtajana alkoi julkinen ja myös virallinen keskustelu rakennerahastovarojen jakamisen perusteista. Alkusyksyllä saimme min. Kulmunilta toivomamme viestin, että maakunnat pääsevät osallistumaan rr-varojen maakunnittaista jakoa koskevaan valmisteluun – nykyisen kauden tavoin. Epävirallista valmistelua tapahtui sekä maakuntajohtajien kesken että ministeriöiden ja maakuntien välillä. Ennen kuin maakuntien keskinäisen jaon voisi alkaa piti ratkaista paitsi ohjelmien määrä myös se, miten paljon rr-varoihin tehdään ns. päältä pois –leikkauksia. Maakunnat luonnollisesti halusimme niitä mahdollisimman vähän eli varat jaettavaksi mahdollisimman lyhentämättöminä alueille.

Käydyissä neuvonpidoissa ministeriöiden edustajat pitivät tiukasti kiinni nykyisen kauden mukaisesta ratkaisusta, jossa EAKR-varoista 10 % ja ESR-varoista peräti 25 % oli varattu ns. valtakunnallisiin teemoihin. Käytännössä näitä varoja hallinnoivat rakennerahasto-ELY:t ja hankehaut toteutettiin valtakunnallisina. Kainuussakin totesimme, että kainuulaisten toimijoiden osuus näissä hankkeissa oli erittäin ohut. Emme maakuntajohtajat myöskään olleet vakuuttuneita muutoinkaan po. valtakunnallisten hankkeiden vaikuttavuudesta. Mielestämme valtakunnallista politiikkaa tulee tehdä kansallisilla eli budjettivaroilla.

Valtakunnallisiin teemoihin liittyvät tavoitteemme eivät eivät sellaisinaan toteutuneet – valtioneuvoston linjaus oli kuitenkin kannaltamme oikean suuntainen. Valtakunnallisten teemojen osuutta tulevissa ohjelmissa linjattiin pienennettäväksi verrattuna kuluvaan kauteen. EAKR:n osuus on 8 %:iin ja ESR:n 20 %:iin. Molempiin on sisältymässä osuus InvestEU:lle, EAKR:ään 4 % ja ESR:ää. 3 %. Tästä ns. alueellisten riskirahastojen perustamiseen varattavista varoista esitin julkisuudessakin[2] vaatimuksen, joka siis tulee totetumaan.

Valtakunnallisiin osuuksiin jää näin ollen vielä ohjelmavalmisteluun 4 %:n EAKR[3]- ja 17 %:n ESR-osuus. Valtakunnallisten toimien valmistelu on saamani tiedon mukaan linjattu uudistettavksi niin, että alueilla on aikaisempaa vahvempi rooli sisältöjen valmistelussa sekä toimeenpanon ohjauksessa. Ohjelmatyössä ja lainsäädännössä on tämä ministeriöiden ja maakuntien välistä vuorovaikutusta vaativa uusi toimintamalli ratkaistava. Uskomme, että aidolla kumppanuudella saadaan po. varoille parempi osuvuus alueiden tarpeisiin.

Miten rr-varat jaetaan maakunnittain?
 

Ministeri Lintilä antoi kirjeellään maakuntajohtajille ja ELY-johtajille toimeksiannon valmistella ehdotus rakennerahastovarojen maakunnittaisesta jaosta helmikuun 2020 loppuun mennessä. Kun tällä hetkellä emme voi tietää EU:n tulevan bujdetin kokoa ja rakennetta, varojen jakoa voi suunnitella vain prosentuaalisesti. Laskennassa toki voidaan hyödyntää viime vuoden keväällä komission antamia asetusehdotuksia ja budjettiehdotusta (MFF). Tämä valmistelu on parhaillaan käynnissä; maakuntien osalta valmistelua vetää mkj-puheenjohtaja Pentti Mäkinen.

Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnat ovat viime vuoden keväästä lähtien pyrkineet luomaan poliittista painetta ELSA-alueen varojen saannon lisäämiseksi. Varsin voimakkain sanakääntein on vaadittu oikeudenmukaisempaa rr-varojen jakoa. Vaatimuksia on pyritty tukemaan myös tilausselvityksellä (MDI). Itä- ja Pohjois-Suomi näkee kuten aiemmillakin ohjelmakausilla tärkeäksi noudattaa EU:n koheesiopolitiikan perusteita, jonka mukaan varoilla ja toimenpiteillä tulee tasoittaa alueiden taloudellisia ja sosiaalisia eroja sekä Suomen liittymissopimuksen kirjauksia harvan asutuksen erityisolosuhteista. Näiden linjausten takana ovat olleet Suomen eduskunnan suuri valiokunta antaessaan Suomen position komission rakennerahastojen asetusesityksiin sekä nykyinen hallitusohjelma.

Komission asetusesityksien mukainen varojen allokointi jäsenmaittain tapahtuu suuraluetasolla (NUTS2) ei siis maakunnittain. Tarkempi varojen kohdentaminen on siten välttämätöntä ja samalla on mahdollisuus perustelluista syistä varojen siirtoihin. ELSA-suunnan vaatimuksia voi ymmärtää: ensinnäkin nykyisen ohjelmakauden varojen vähentyessä Suomelle noin neljänneksen ja kun kansalliset maakuntien kehittämisrahat lopetettiin, jäi ELSA-maakuntien liitoille liian kevyet välineet aluekehittämiseen. Toivottavasti EU:n lopullinen budjettiesitys ei vähennä Suomeen kohdentuvia rakennerahastovaroja, jolloin ELSA-alueelle tulee rakennerahastorahoja nykyistä enemmän. On kuitenkin syytä muistaa, että on myös tarve lisätä kansallista aluepolitiikkarahoitusta kauttaaltaan. Myös se, että ELSA-alueen sisällä on alueittaisia eroja ja erityistarpeita, maakunnittaisen jaon kohdallisuus on tärkeä tavoite (mitä se on myös IP.alueella).

Ministeri Lintilän toimeksianto on maakuntien yhteistyölle merkittävä haaste. Nykyiselle ohjelmakaudelle maakunnat, pitkän vääntämisen jälkeen, saivat yhteisen ehdotuksen. Niin on tarve saada nytkin. Mielestäni suuralueiden välisten näkemyserot ovat niin suuret, ettei periaatetasolla saada yksimielisyyttä. IP-alue lähtökohtaisesti näkee varojen jaon perusteena ns. ansaintalogiikan eli varoja tulee kohdentaa alueille (mahdollisimman) samoin perustein kuin komissio on ne suuralueittaisin kriteerein kohdentanut. ELSA-alue joutunee pitämään kiinni julkisuudessa esittämistään ”oikeudenmukaisuuden” vaatimuksista. Yhteinen esitys voinee siten perustua vain kompromissiin, joka perustuu yhteiseen tahtotilaan turvata ja vahvistaa rakennerahastotoiminnan aluelähtöisyyttä.

Pentti Malinen, maakuntajohtaja

 


[1] Valtioneuvoston linjauksesta 27.11. on uutisoitu TEM:n verkkosivuilla:

[2] YLE:n toimittaja Tero Valtasen marraskuussa julkaisemat verkkosivu-ja tv-uutiset.

[3] Epävirallisen tiedon mukaan EAKR:n valtakunnallisen 4 % osalta 2 % on suunniteltu käyttää innovaatioverkostoihin ja 2 % vähähiilisyyteen.

Lisää uusi kommentti