Olet täällä

Monialaisia maakuntia tarvitaan

Maakuntien elinvoimatehtävien kokoamiselle ei ole perustuslaillisia esteitä, ja se päinvastoin loisi Suomeen eurooppalaisen aluehallintomallin.  Poliittisessa keskustelussa törmään tavan takaan toteamukseen, että sote-uudistus tulisi toteuttaa maakuntauudistuksen edellä. Minun mielestäni sote-palvelujen ja maakunnan elinvoimatehtävien uudistaminen ovat toisiaan tukevia ja monialainen maakunta tulee perustaa kerralla. Perustelen tämän väitteen Kainuun maakuntakokeilun kokemuksilla.

Kainuun ns. hallintokokeilu toteutettiin vuosina 2005 – 2012. Siinä koottiin vaaleilla valitun maakuntavaltuuston ohjaamaan maakuntahallintoon perus- ja erikoissairaanhoito, sosiaalipalvelut, toisen asteen koulutus sekä maakunnan liiton tehtävät. Kokeilun käynnistämiseen vaikuttaneita tekijöitä olivat alueen heikot tulevaisuuden näkymät, erityisesti väestön tasainen väheneminen ja nopeasti ikääntyvä rakenne sekä kuntatalouden heikkeneminen. Lähtökohdat olivat samankaltaiset kuin nyt koko maassa, kun tunnustetaan tarve löytää ”leveämmät hartiat” sote-palvelujen takaamiseksi.

Kokeilun vaikutuksista tehtiin riippumaton tutkimus Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteen laitoksella. Tutkimuksen päätelmät olivat kaksijakoiset. ”Kainuun hallintokokeilulla on saatu hyviä tuloksia peruspalvelujen järjestämisessä. Palvelut on pystytty turvaamaan kustannustehokkaasti ja laadukkaasti maakunnan asukkaille ilman merkittäviä heikennyksiä palveluverkossa tai palvelusisällöissä. Sen sijaan hallintokokeilun avulla ei ole onnistuttu vahvistamaan odotusten mukaisesti maakunnallista elinkeinopolitiikkaa tai aluekehitystä esimerkiksi väestökehitykseen vaikuttavalla tavalla.” Sote-uudistuksen puoli onnistui (yhden järjestäjän ja tuottajan integraatio), mutta elinvoimatehtävien kehittäminen ei.

Tutkimuksen antama selitys aluekehitystehtävien heikkoon vaikuttavuuteen on merkillepantava: ”…aluekehittämisen jääminen kuntayhtymän palvelurakenteiden kehittämisen ja sopeuttamisen varjoon ovat johtaneet siihen, että aluekehityksen osalta tavoitteita ei kokeilun aikana ole saavuttu. Itsehallinnon lisääminen ei ole aluekehittämisen osalta toteutunut, koska päätösten uudelleensuuntaaminen olisi edellyttänyt päätösvallan lisäksi myös valtion aluehallinnon keskeisten kompetenssien parempaa kytkemistä maakunnan organisaatioon.”

Edellä mainitun Kainuun hallintokokeilun virheen nykyinen maakunta- ja sote-uudistuksen esitys korjaisi. ELY-keskusten ja TE-toimistojen työvoima- ja yritys- ja maaseutupalvelut, ympäristö- ja liikenne- sekä rakennerahastotehtävät tulisivat kootuksi yhteen maakunnan liiton aluekehitys- ja rahoitustehtävien kanssa. Kainuun hallintokokeilun virhettä ei siis pidä toistaa jättämällä elinvoimatehtävien kokoaminen tuonnemmaksi ja keskittymällä vain sote-uudistuksen edistämiseen!

Olen pannut ilokseni merkille, että valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa on myös oivallettu oikein sote- ja maakuntauudistusten yhteenkuuluvuus. Valtakunnallisesti kyse on julkisen talouden tasapainon säilymisestä tilanteessa, jossa koko maan väestörakenne alkaa nopeasti vanheta ja sotepalvelujen tarve kasvaa nopeasti samalla kun työikään tulevat ikäluokat pienenevät. Se, että maakunnissa keskityttäisiin vain sote-menojen leikkauksiin, ei riitä. Kuten valtiovarainministeriön virkamiesnäkemyksessä tuotiin julki, tavoitteena tulee olla työllisyysasteen nostaminen seuraavalla hallituskaudella 75 %:n yli. Tämä
edellyttää 100 000 uuden työpaikan luomista.

Jotta valtakunnallisesti em. työpaikkatavoite saavutetaan, tarvitaan talouskasvua kaikilta maakunnilta. Merkittävän osan työpaikoista on perustuttava tuotannollisiin investointeihin. Tämä tavoite onnistuu parhaiten vahvistamalla maakuntien elinvoimatehtäviä. Kaupunkipolitiikka ja maakuntien tehtävät eivät ole ristiriidassa ja pikemminkin tulee vahvistaa maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutusta elinkeinojen kehittämisessä. On suuri virhe, jos koko maan kehityspotentiaalia ei kyetä vapauttamaan ”poliittishallinnollisen” riitelyn vuoksi.

Lopuksi, en malta olla toistamatta myös Tampereen yliopiston tutkijoiden havaintoa maakuntakokeilun vaikutuksista kuntiin: ”Kuntien rooli on kokeilun myötä muuttunut. Erityisesti se on vahvistunut elinkeinopolitiikassa. Tehtäväjako ja yhteistyö kuntien ja maakunnan välillä ovat osoittautuneet varsin toimiviksi eikä merkittäviä päällekkäisyyksiä kuntien ja maakuntien kesken ole havaittavissa”. Jos halutaan vastakkainasettelu maakuntien ja suurten kaupunkien välille saadaan rakennettua, mutta tosiasiallista uhkaa maakunnan tehtävien selkeytyminen ei kunnille ja kaupungeille tuo.

Pentti Malinen, maakuntajohtaja
 

Lähteenä:
Valtiovarainministeriö (2010). Siniset ajatukset – vapaasta pudotuksesta hallittuun sopeuttamiseen. Kainuun hallintokokeilun vaikutukset. Valtiovarainministeriön julkaisuja 20/2010. (Sitaatit ovat julkaisun tiivistelmästä.)

Lisää uusi kommentti