Olet täällä

Miltä hallitusohjelma näyttää Kainuun edunajamisen tavoitteiden kannalta?

Kainuulle väestömäärältään pienenä ja ikärakenteeltaan vanhenevana, mutta alueeltaan ja luonnonvaroiltaan laajana sekä saavutettavuudeltaan haastavana alueena valtakunnan politiikan ratkaisut eivät välttämättä sovi parhaalla mahdollisella tavalla. On tarpeen arvioida, tunnistaako ja ottaako Rinteen hallitusohjelma huomioon erilaiset alueet ja erityisesti Kainuun kaltaisten alueiden erityistarpeet.

Vahvistaako hallitusohjelma Kainuun valtaa ja vastuuta?

Kainuun erityispiirteiden kannalta oleellista on missä määrin alue itse hoitaa paikallisesti ja alueellisesti merkittäviä asioita. Siis miten ns. läheisyysperiaate toteutuu? Sote-palvelujen uudistamisen jatkaminen maakuntapohjalta, valtion rahoitukseen nojautuen ja vaaleilla valitun valtuuston demokraattisessa ohjauksessa, on Kainuulle juuri sopivin ja nykyisen sote-mallimme näkökulmasta luontevin ratkaisu. Tämä ei suinkaan poista haasteita, joita ovat kasvava palvelutarve, kustannusten kasvun hillintä ja osaavan henkilöstön saatavuus. Tärkeää on, että uudistamiseen päästään mahdollisimman vähin viivein.

Pelkästään palvelujen kustannusten hillinnällä Kainuu ei  ”pelastu”. Tarvitaan elinvoimapolitiikkaa niin kunta- kuin maakuntatasolla. Kainuulle voimien kokoaminen alueen kehittämistehtävissä olisi toivottava ratkaisu. Hallitusohjelma avaa tähän option: ”Itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä. Työssä selvitetään, mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta siirretään maakunnille. Parlamentaarisen työn valmistuttua hallitus valmistelee lainsäädännön.”

Tätä kirjausta ja muita ohjelman kohtia on kuitenkin syytä arvioida kriittisesti: onko todennäköistä, että esitetyltä parlamentaarisen valmistelun pohjalta todella saadaan läpi idea monialaisista maakunnista myös opposition myötävaikutuksella. Onko tämä kirjaus niin vahva ja yksimielinen, että hallitusrintama tulee olemaan yhtenäinen sen edistämisessä?

On raadollinen tosiasia, että maakuntahallinnon vahvistumista ei tueta sen enempää valtion keskushallinnon kuin peruskuntien ja erityisesti suurten kaupunkien näkökulmasta. Tästä huolimatta – ja juuri tämän takia – olisi toivottavaa, että tulevassa valmistelussa kirkastuisi se, että juuri aluetason tehtäviä yhteen kokoamalla kansanvaltaiseen ohjaukseen, saadaan tarkoituksenmukaisin ja toimivin rakenne. Kun sotea varten valittavat maakuntavaltuustot saadaan, pitäisi olla helppo havaita, että aluetasolla on jo  kaksi muuta, erilaista ohjausrakennetta: valtion aluehallinto ministeriöiden putkiohjauksessa ja maakuntaliitto ja muut kuntayhtymät kuntien ohjauksessa. Tulee toivottavasti pelkistämisen aika.

Tukeeko valtakunnallinen aluepolitiikka erilaistuneiden alueiden kehitystä?

Kainuulla ja kaikilla maakunnilla on monia yhteisiä tavoitteita valtakunnan aluepolitiikalle: osaavan työvoiman saatavuus, saavutettavuuden parantaminen ja ylipäätään alueellisen erilaistumisen huomioon ottaminen. Tarkoituksenmukainen aluepolitiikka ei aseta alueita vastakkain (nollasummapeliin) vaan tukee niiden omaehtoista kehittämistä alueiden vahvuuksien pohjalta. Mielestäni tämä hallitusohjelma on pyrkinyt tähän suuntaan. Tästä on syytä antaa tunnustusta ohjelman kirjoittajille, sillä paine erityisesti metropoli- ja kaupunkipolitiikan vahvaan korostamiseen on ollut suuri.

Aluekehittämisen osuvuus vaatii myös ns. monitasohallintaa; yhteensopivia toimenpiteitä valtakunnan, maakuntien ja kuntien tasolla. Jokaisella tasolla on oltava sille sopivat kehittämisvälineet. Maakuntien instrumentit, alue-, yritys-, työllisyys-, maaseutu- ja hankerahoitus hallitusohjelma linjaa säilyvän kutakuinkin ennallaan. Kirjaukset ovat hyviä, jos muistaa, että oli vahvaa pyrkimystä keskittää ELY:jen tehtäväalueilla hallintoa uusiin keskusvirastoihin:

  • Maakuntien liitoille kohdennetaan nopeasti ja joustavasti hyödynnettävää aluekehitysrahoitusta (ent. maakunnan kehittämisraha).
  • Maakuntien liittojen (18) rooli EU-rakennerahastojen ja muiden EU-ohjelmien välittäjinä ELY-keskusten kanssa säilytetään ohjelmarahoitukseen perustuvissa rahoituspäätöksissä.
     

EU:n koheesiopolitiikan rahoitus kohdentuu kehityserojen tasoittamiseksi ja harvaan asuttujen alueiden erityishaasteiden ratkaisemiseksi Suomessa vahvasti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Pelkästään aluekehitys- ja sosiaalirahastojen hankerahoituksen saannon (100 eur/asukas/vuosi) Kainuu on EU:sta nettosaaja-alue. Tämä asemamme on ollut vaarantua – ei EU:n vaan kansallisten - muuttuneiden politiikkavaatimusten vuoksi. On torjuntavoitto, kun hallitusohjelma linjaa asian näin: ”Hyödynnetään alueellisessa kehityksessä mahdollisimman tehokkaasti EU:n rahoitusmuotoja. EU:n koheesiopolitiikassa pyritään turvaamaan aluekehitysrahoituksen taso sekä harvaan asutun Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema ja tukien pysyvyys.”

Vastaavasti hallitusohjelma käsittelee metropolialueen, suurten kaupunkiseutujen ja myös harvaan asutun maaseudun kehittämistarpeita. Näistä varsinkin maaseudun kehittämisen huomioon ottaminen sopii Kainuun tilanteeseen. Kuitenkin kaupunkipolitiikassa on tehty joitakin Kajaanin kannalta ongelmallisia linjauksia kuten esim: Yliopistokaupunkien kanssa luodaan erilliset ohjelmat/sopimukset julkisen ja yksityisen TKI-rahoituksen strategisesta kohdentamisesta globaalisti kilpailukykyisten ekosysteemien vahvistamiseksi.” Oleelliset osaamisen kehittämisen kirjaukset kuitenkin löytyvät: ”Jokaisessa maakunnassa on korkeakoulu. Turvataan yliopistokeskusten toimintaedellytykset.”

Antaako valtion sektoripolitiikka tai uusi ilmiöpohjainen tarkastelu eväitä Kainuun kehitykselle?

Hallitusohjelman valmistelussa on pyritty ilmiöpohjaiseen  tarkasteluun. Tämä ei ole johtanut vielä poikkihallinnollisuuden korostamiseen, mutta näkyy erityisesti vähähiilisyyden, luonnonmonimuotoisuuden ja ilmastopolitiikan valtavirtaistumisessa.

Tiivistäisin hallitusohjelman linjan: Suomen hiilineutraalius 2035, panostus monimuotoisuuteen, ei tarpeetonta rajoitusta puun käytölle. Hyvää on, että mm. puurakentamista halutaan selkeästi lisätä. Hiilinieluja halutaan puunkäytön rajoitusten sijaan kasvattaa mm. aktiivisella metsien hoidolla, kasvukyvyn ja terveyden parantamisella, metsityksellä sekä torjumalla metsäkatoa.  Näyttää sekä kunnianhimoiselta mutta realistiselta ilmasto- ja ympäristöohjelmalta.

Tämä osio sisältää hyvin realistisia tavoitteita ja toimenpiteitä. Kiittäisin huomiota erityisesti seuraavaan kirjaukseen joka koskee taakanjaon oikeudenmukaisuutta: Päästövähennystoimet toteutetaan sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti ja niin, että kaikki yhteiskunnan osa-alueet ovat mukana. Alueellisten erojen ja olosuhteiden huomioon ottaminen näkyy tässä ja yksityiskohdissakin - ja on maakunnille erittäin tärkeä.

Todella merkittävä linjaus: Teollisuuden energiaveron palautusjärjestelmästä luovutaan ja samalla sähköveron II veroluokan veroa lasketaan EU:n sallimaan minimitasoon. Uudistus voidaan toteuttaa valtiontalouden näkökulmasta kustannusneutraalisti esimerkiksi nostamalla teollisuuden lämmöntuotannon fossiilituotannon veroa tai säästämällä muista yritystuista.  Muutos on tervetullut mm. Kajaanin datacenter-kilpailukyvyn näkökulmasta.

Vapaaehtoinen soidensuojeluohjelma sekä luonnonsuojelualueiden hoitovelan poistaminen ovat hyvä ratkaisu luonnon monimuotoisuuden ja ilmaston puolesta. Hallitusohjelma tuo uusia mahdollisuuksia myös biokaasun käytön kasvuun sekä kiertotalouteen. Näihin mahdollisuuksiin toivon Kainuussa aktiivisesti tartuttavan.

Liikenneinfran korjausvelan lyhentäminen huomioiden myös alemman tieverkon tarpeet sekä monet koulutus- ja työllisyyspolitiikan ehdotukset edelleen vahvistavat kuvaa hallitusohjelmasta, joka –erityisen tietoisesti on pyrkinyt ottamaan huomioon niin kansalaisten kuin alueiden kannalta tärkeitä kysymyksiä. Näin ollen keskeinen kysymys hallitusohjelman toteutettavuudelle on:

Onko hallitusohjelma kestävällä taloudellisella pohjalla?

Hallitusohjelman toteutettavuuden riskinä voi pitää sen arvioitua tulopohjaa. Syntymässä olevan hallituksen kuva taloustilanteesta voi olla liian toiveikas. Hallitusohjelman talouden tilannekuva sekä julkisten menojen lisäyksiä ja verojen kiristämistä koskevat linjaukset voivat joutua heikkenevän kv. talouskehityksen haasteeseen. Hallitus kuitenkin ilmoittaa sitoutuvansa työllisyysasteen nostamiseen 75 prosenttiin.

Kainuulle on tärkeää myös kuntien tulopohjan säilyminen; on tärkeää että julkinen talous kokonaisuutena on tasapainossa eikä valtio ”kaada” kustannuksia kuntien kannettavaksi. Tuleva valtionosuusjärjestelmän uudistaminen näyttää joka tapauksessa jäävän edunvalvontatehtäväksemme. Hallituksen verolinjauksissa on muutamia kuntatalouteen välillisesti vaikuttavia sekä myönteisiä että ongelmallisia kirjauksia kuten:

  • Kiinteistöverouudistuksen valmistelussa on otettava nykyistä paremmin huomioon sekä maapohjan että rakennusten todellinen markkina-arvo.
  • Vapautetaan luonnonsuojelulain nojalla suojellut alueet kiinteistöverosta.
     

Sitäkin voinee pitää myönteisenä, että hallitusohjelmassa ei lähdetty rajoittamaan jyrkillä toimenpiteillä esim. Kainuulle tärkeän metsäbiotalouden kehitysmahdollisuuksia tai liikkumistarpeiden toteuttamista. Suomen kestävä kehitys talouden osalta nojaa jokaisen maakunnan ja alueen omista vahvuuksista lähtevään kehitykseen. Kainuulla on tulevien vuosien aikana realisoitavissa merkittävä investointipotentiaali useilla talouden painopistealueilla. Se jää meidän haasteeksemme.

Pentti Malinen, maakuntajohtaja

Lisää uusi kommentti