Olet täällä

Maakunta- ja sote-uudistuksen kaaduttua 8.3. pääministerin ratkaisuun, on useasti toivottu, että uudistusten eteen valtakunnan tasolla ja maakunnissa tehty työ ei menisi hukkaan.  Toiveen toteutuminen selviää vasta tulevaisuudessa. Uskon, että moni myös aidosti näin tahtoo. Se kuitenkin edellyttää kohtuullisen nopeasti ratkaisuja, joilla varmistetaan valmisteltujen uudistusten keskeisten elementtien jatkuvuus. Näitä ovat maakunnat aluepohjana (leveämmät hartiat), elinvoimatehtävien (maku) uudistuksen jatkaminen sekä kustannustehokkuutta hakevien tukipalvelu- ja prosessien uudistamisten jatkaminen.

Sotessa kustannuksia hillitään, maakuntatehtävillä luodaan uutta kasvua ja veropohjaa
 

Soten uudistamisen välttämättömyydestä ollaan laajasti yhtä mieltä. Perustuslakivaliokunnan jo kahdella eduskuntakaudella antamat linjaukset ohjaavat tätä kokonaisuutta vahvasti. Vaihtoehdot perusrakenteelle eivät muutu. On valittava täysin valtion ylläpitämä sote, perustuslain tarkoittamiin itsehallintoalueisiin tai yksitasoisiin kuntayhtymiin perustuva malli. Kun kuntapohjainen malli ei enää ole taloudellisesti kestävä , tarvitaan demokraattiselle hallinnolle (vaaleilla valitut päättäjät) rakentuva malli. Maakuntapohja on varteenotettavin jatkomalli, koska kuntien ja alueiden vapaaehtoisuuden pohjalta on jo syntynyt maakuntapohjaiset rakenteet 7 maakuntaan ja näitä on tulossa vielä puolenkymmentä lisää.

Maku-tehtävien kokoamista, tai elinvoimatehtävien kuten mieluummin nimitän,  ollaan monissa puheenvuoroissa joko jättämässä kokonaan sivuun tai ainakin lykkäävän edemmäs. ”Sote edellä” –ajattelu on vallalla. Perustelen tässä kirjoituksessani syitä, miksi elinvoimatehtävien kokoamista ei saa viivyttää. Tiiviisti sanottuna: sote-uudistuksella parhaillaankin vain hillitään palvelutarpeiden kasvun aiheuttamaan kustannuspainetta, elinvoimatehtävillä puolestaan vahvistetaan maakuntien talouskasvua eli vahvistetaan sitä kautta julkisten palvelujen tarvitsemaa veropohjaa. Julkisen talouden tasapainossa pitämiseen tarvitaan niin valtion kuin paikallisella tasolla nämä molemmat.

Maakuntien elinvoimatehtävien kokoamiselle ei ole perustuslaillisia esteitä. Vaan siten luotaisiin Suomeen eurooppalaisen aluehallintomallin mukainen rakenne. Valmistellussa kokonaisuudistuksessa olisi lähes 400 erillisestä organisaatiosta muodostettu 18 monialaista kokonaisuutta. Mielestäni sote-palvelujen ja maakunnan elinvoimatehtävien uudistaminen liittyvät toisiinsa ja monialaiset maakunnat tulee perustaa  tai ainakaan elinvoimatehtävien kokoamista maakuntatasolle ei saa pysäyttää.

Kainuun hallintokokeilu todisti elinvoimatehtävien oleellisen merkityksen
 

Kainuun ns. hallintokokeilu toteutettiin vuosina 2005–2012. Siinä koottiin vaaleilla valitun maakuntavaltuuston ohjaamaan maakuntahallintoon perus- ja erikoissairaanhoito, sosiaalipalvelut, toisen asteen koulutus sekä maakunnan liiton tehtävät. Kokeilun käynnistämiseen vaikuttaneita tekijöitä olivat alueen heikot tulevaisuuden näkymät, erityisesti väestön tasainen väheneminen ja nopeasti ikääntyvä rakenne sekä kuntatalouden heikkeneminen. Lähtökohdat olivat samankaltaiset kuin Sipilän hallituksen valmistelun taustalla. Molemmissa tunnustettiin tarve löytää ”leveämmät hartiat” sote-palvelujen takaamiseksi.

Kokeilun vaikutuksista tehtiin riippumaton tutkimus Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteen laitoksella. Tutkimuksen päätelmät olivat kaksijakoiset. ”Kainuun hallintokokeilulla on saatu hyviä tuloksia peruspalvelujen järjestämisessä. Palvelut on pystytty turvaamaan kustannustehokkaasti ja laadukkaasti maakunnan asukkaille ilman merkittäviä heikennyksiä palveluverkossa tai palvelusisällöissä. Sen sijaan hallintokokeilun avulla ei ole onnistuttu vahvistamaan odotusten mukaisesti maakunnallista elinkeinopolitiikkaa tai aluekehitystä esimerkiksi väestökehitykseen vaikuttavalla tavalla.” Sote-uudistuksen puoli onnistui (yhden järjestäjän ja tuottajan integraatio), mutta elinvoimatehtävien kehittäminen ei.

Tutkimuksen antama selitys aluekehitystehtävien heikkoon vaikuttavuuteen on merkillepantava: ”…aluekehittämisen jääminen kuntayhtymän palvelurakenteiden kehittämisen ja sopeuttamisen varjoon ovat johtaneet siihen, että aluekehityksen osalta tavoitteita ei kokeilun aikana ole saavuttu. Itsehallinnon lisääminen ei ole aluekehittämisen osalta toteutunut, koska päätösten uudelleensuuntaaminen olisi edellyttänyt päätösvallan lisäksi myös valtion aluehallinnon keskeisten kompetenssien parempaa kytkemistä maakunnan organisaatioon.”

Kainuun hallintokokeilun virhettä, elinvoimatehtävien jäämistä sote-asioiden varjoon, ei  siis pidä nyt toistaa. ELY-keskusten ja TE-toimistojen työvoima- ja yritys- ja maaseutupalvelut, ympäristö- ja liikenne- sekä rakennerahastotehtävät tulisivat kootuksi yhteen maakunnan liiton aluekehitys- ja rahoitustehtävien kanssa.  Maakuntamalli olisi yhä parempi, jos siihen liittyisi mahdollisuus sopimuksellisesti järjestää myös sellaisia kuntien vastuulla olevia tehtäviä, jotka nämä olisivat halukkaita rahoittamaan maakunnan tuottamana. Tämän tehtäväkokonaisuuden haltuunottoon on suurimmassa osassa maakuntia tahtotila ja erittäin suuri valmius. Kainuussa, jossa on jo maakunnallisesti integroitu sote, elinvoimatehtävien kokoaminen olisi luonnollinen askel maakunnan tulevan kehityksen vahvistamiseksi.

Kestävyysvajeen kurominen koko maassa kiirehtii tehokkaampaa aluekehittämistä

Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa on myös oivallettu oikein sote- ja maakuntauudistusten keskinäisriippuvuus. Valtakunnallisesti kyse on julkisen talouden tasapainon säilymisestä tilanteessa, jossa koko maan väestörakenne alkaa nopeasti vanheta ja sote-palvelujen tarve kasvaa nopeasti samalla kun työikään tulevat ikäluokat pienenevät. Se, että maakunnissa keskityttäisiin vain sote-menojen leikkauksiin, ei riitä. Kuten VM:n virkamiesnäkemyksessä tuotiin julki, tavoitteena tulee olla työllisyysasteen nostaminen seuraavalla hallituskaudella 75 %:n yli. Tämä edellyttää 100 000 uuden työpaikan luomista.

Jotta valtakunnallisesti em. työpaikkatavoite saavutetaan, tarvitaan talouskasvua kaikilta maakunnilta. Merkittävän osan työpaikoista on perustuttava tuotannollisiin investointeihin. Tämä tavoite onnistuu parhaiten vahvistamalla maakuntien elinvoimatehtäviä. Kaupunkipolitiikka ja maakuntien tehtävät eivät ole ristiriidassa ja pikemminkin tulee vahvistaa maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutusta elinkeinojen kehittämisessä. On suuri virhe, jos koko maan kehityspotentiaalia ei kyetä vapauttamaan ”poliittishallinnollisen” riitelyn vuoksi.

Löydettävä joustavuutta alueellisten erojen huomioimiseksi
 

Monialaisen maakunnan mallille aluelähtöinen kritiikki kumpusi suurimmilta kaupunkiseuduilta, lähinnä ns. sixpack-kaupungeista ja lähinnä pääkaupunkiseudulta. Organisaatiolähtöistä vastarintaa ja vaikuttamista sen sijaan tuli runsaasti erityisesti sote-puolelta: HUS suurimpana julkisena toimijana puolusti monopoliaan, suuret yksityiset palveluntuottajat halusivat jakamaan markkinoita ja yksittäisillä paikkakunnilla taisteltiin palvelujen heikentymisen uhkaa vastaan. Elinvoimatehtävien osalta keskustelun alla olivat vain ns. kasvupalvelutehtävät eli yritys- ja työvoimapalvelujen järjestämisvastuun siirto uusille maakunnille. Esityshän ei millään tavalla koskenut kuntien tehtävien siirtämistä.

Kainuun kokeilun kokemukset maakuntakokeilun vaikutuksista kuntiin kannattaa tässäkin palauttaa mieleen: ”Kuntien rooli on kokeilun myötä muuttunut. Erityisesti se on vahvistunut elinkeinopolitiikassa. Tehtäväjako ja yhteistyö kuntien ja maakunnan välillä ovat osoittautuneet varsin toimiviksi eikä merkittäviä päällekkäisyyksiä kuntien ja maakuntien kesken ole havaittavissa”. Jos halutaan vastakkainasettelu maakuntien ja suurten kaupunkien välille saadaan rakennettua, mutta tosiasiallista uhkaa maakunnan tehtävien selkeytyminen ei kunnille ja kaupungeille tuo. Toivon kyllä, että tulevissa valmisteluissa haetaan paremmin yhteistyö- ja synergiamahdollisuuksia maakuntien ja kuntien välille (sopimuksellisuus).

Uusia avauksia elinvoimatehtävien järjestämiseen
 

Kannatan tulevalle hallituskaudelle sekä maakunta- että sote-uudistuksen jatkamista rinnakkain tai yhdessä. Käytettäköön parlamentaarista valmistelua ja/tai toteutuksen realistista aikataulutusta ja porrastusta, mutta monialaisen maakunnan ideasta ei tule luopua.

Jos kuitenkin aikataulullinen tai jokin muu syy vaatii, esitän harkittavaksi, että Kainuussa – ja mahdollisesti muissakin halukkaissa maakunnissa – käynnistetään heti tulevalla eduskuntakaudella elinvoimatehtävien kokoamista koskevia kokeiluja. Yksi merkittävä tehtäväalue olisi EU-rahoituksen koottu kanavointi maakuntiin. Kainuu, jolla on jo integroitu sote, olisi yksi parhaista kokeilualustoista.

 

Pentti Malinen, maakuntajohtaja
 

Lähteenä:

Valtiovarainministeriö (2010). Siniset ajatukset – vapaasta pudotuksesta hallittuun sopeuttamiseen. Kainuun hallintokokeilun vaikutukset. Valtiovarainministeriön julkaisuja 20/2010. (Sitaatit ovat julkaisun tiivistelmästä.)

Linkkejä ensireaktioihin maku-sote-uudistuksen kaatumisesta:

Pauli Harju, Pohjois-Pohjanmaa:
https://www.iijokiseutu.fi/kolumnit/kun-turha-tyo-menee-hukkaan---pettymys-oli-suuri-eduskunnan-kykenemattomyyteen-ratkaistasta-ongelmia-6.702.3493358.890f2dbf50#.XIkkW3Q-sqt.email

Matti Viialainen ja Aija Tuimala, Etelä-Karjala:
https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/4e4dc327-08c9-4158-826c-bef36b9a7a1c
https://kuntalehti.fi/uutiset/sote-uudistusta-13-vuotta-valmistellut-etela-karjalan-muutosjohtaja-loppuuko-tama-koskaan/

Uusimaa:
https://www.uusimaa2019.fi/uusimaa2019.fi/ajankohtaista/uutiset/maakuntavaltuusto_toivoi_malttia_kaikilta_osapuolilta.34173.blog

Pentti Mäkinen, Etelä-Savo:
https://www.hs.fi/paivanlehti/13032019/art-2000006032433.html

Helsingin Sanomat:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006032771.html?share=9a96e0a0a2b31c2dec5f01dacfdeff08

Kuntalehti:
https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/maakunnat-aloittavat-sote-valmistelun-alasajon-kunnat-keraantyvat-kiireella-pohtimaan-yhteistyokuvioita/?utm_source=Sote-rajoituslaki+puhuttaa+-%C2%A0Sis%C3%A4ilmaongelmia+ratkotaan+puskutraktorilla&utm_medium=email&utm_campaign=

Maaseudun Tulevaisuus:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.391536

Lisää uusi kommentti