Olet täällä

Mikä on kotiseututyön rooli tulevassa maakuntahallinnossa ja kuntatasolla? Mikä on identiteetin ja kotiseuturakkauden merkitys tänään ja tulevaisuudessa? Kajaanissa pidetyissä Kotiseutupäivissä esillä oli ajankohtaisia kysymyksiä. Niitä pohdiskelin kotiseutugaalan puheessani, johon tämän blogin ajatukseni perustuvat.

”Lapsuus ja nuoruusajan asuinpaikka jättää sieluun pysyvän jäljen. Se ei ole pelkkää ihastumista, vaan syvää ja vahvaa kotiseuturakkautta. Kannamme jokainen vahvaa identiteettiä mukanamme. Kotiseututyötä on sekin, että muistamme oman maakuntamme, tuomme sen esille eri yhteyksissä ja olemme siitä ylpeitä.” Tässä kotiseutupäivien käsiohjelman sitaatissa on takana puolankalaissyntyinen pääministerimme Juha Sipilä. Tulkitsen niin, että tässä pääministeri haastaa meitä kaikkia muistamaan nykyisin vahvasti korostuvan viestinnän merkityksen; jokainen meistä on viestijiä, joiden kautta syntyy ja elää paikkojen ja alueiden tunnettuus ja maine.

Juuri tähän kysymykseen kohdistui keskustelukammari, jonka teema oli ”Maiseman tarina”. Siinä maakuntalehtemme markkinointipäällikkö Minna Komulainen opasti kuulijoilleen ”10 askelta kotiseudun markkinointiin”. Toivon, että tuon esityksen virittämänä kotiseututoimijoille leviää innostus ja kyky tuoda kotiseutua omaleimaisella, kiinnostavalla tavalla sekä antaa virikkeitä aivan uusiin tuotteisiin, palveluihin ja elämyksiin, joita paikkojen historia, faktat ja fiktiot sekä eri tarinat voivat herättää. 

Minulle kysymys maakuntakuvasta on merkityksellinen niin henkilökohtaisesti kuin virankin puolesta. Kirjoitin tästä asiasta kokonaisen artikkelin alkutalvella ilmestyneeseen Oulun seudun kainuulaisten julkaisemaan kirjaan Pihkassa Kainuuseen. Juttuni otsikko oli ”Tämän päivän Kainuu – mielikuvat vai todellisuus?” Näkökulmani oli mielikuviin liittyvät haasteet, josta totesin mm.: ”Kainuun kehittämisen yksi perushaasteista on ollut ja on yhä enemmän kainuulaisten oman ja suuren yleisön sekä erityisesti poliittisen ja virkamieseliitin mielikuva alueesta.” 

Kotiseutupäiviemme motto on ”Tienviitta tulevaisuuteen”. Pääministerin lisäksi tätä näkökulmaa korosti kotiseutupäivien käsiohjelman toinen kirjoittaja Kajaanin kaupunginjohtaja Jari Tolonen. Hän kirjoitti: ”Kainuun kannalta on ratkaisevaa, kuinka paljon tämän päivän nuoret ovat kiinnostuneita kotiseutunsa tulevaisuudesta. Uskon, että kotiseutupäivämme osaltaan edistävät Kajaanin ja Kainuun tulevaisuuden uskoa.” Mielestäni on varmaa, että myös tämä toive tulee toteutumaan. Tässä minun on annettava tunnustusta ja kiitosta päivien ohjelmanumeroiden sisällöstä vastanneille. Minun kokemista esityksistä ehdottomia helmiä ovat Eino Leino ja kotiseutu – musiikkinäytelmä sekä näytös Kajaanin linnan valtauksesta ja räjäytyksestä. 

Maakuntauudistus ja sen suhde kotiseututyöhön oli ajankohtainen keskusteluaihe, johon Kotiseutuliitto on ottanut myös kantaa. Mielestäni keskeistä tässä historiallisessa uudistusprosessissa on uuden demokraattisen hallintotason muodostuminen maakuntatasolle. Alueellisen päätös-ja toimintavallan lisääntyminen lähtökohtaisesti luo mahdollisuuksia paikallisen kehittämisen ja identiteettiperusteisen aluekehittämisen vahvistumiselle. Ensimmäisissä maakuntalakiluonnoksissa tulevan maakuntahallinnon tehtäviin siirtyvät alueen identiteetin, kulttuurin, kulttuurimaisemien ja liikunnan edistäminen. Jotta näiden toteutuminen mahdollistuisi täysimääräisesti maakuntapäättäjien tahdon mukaisesti, on maakunnan taloudellisen liikkumavaran turvaaminen tärkeä edellytys.

Kotiseutupäivien eri esityksistä ja keskusteluista on toistuvasti noussut esille syvällisempi kysymys kotiseudun merkityksestä ja sen mahdollisesta muutoksesta. Yhtäällä meille on kirkastunut yhden juuriltaan kainuulaisen suurmiehen Eino Leinon kotiseutusuhde ja –käsitys. Toisaalta esille on noussut nykytodellisuuteen kuuluvat ilmiöt jatkuva muuttoliike, monipaikkaisuus ja maahanmuutto.

Eino Leinon kotiseuturakkaus on ollut vahva ja voisiko sanoa klassisen ideaalinen. Sitä ilmentää tämä sitaatti Jouko-osakuntajulkaisusta, jossa hän vuonna 1910 tunnusti myös itse kotiseudun merkityksen yksilön kasvulle.: "Kotiseutu ei ole ainoastaan paikka, maisema tai näköala. Se ei ole ainoastaan kylä, kaupunki, kukkula tai järvenranta. Se on samalla syvintä itseämme. Se on määräävä tekijä suurelle osalle meidän henkistä olemustamme. Me emme missään saa niin voimakkaita vaikutuksia luonnosta kuin siellä elomme ensimmäisinä aamuina, iltoina ja keskipäivinä. Ja senkin jälkeen, kun me jo olemme kauas suureen maailmaan majoittuneet, se säilyttää meihin oman salaperäisen, luonnonmystillisen vaikutuksensa. (...)"

Sitä kuinka tämä kotiseututunne on heijastunut Leinon runoudessa, on tarkastellut mm. historioitsija tohtori Reijo Heikkinen, joka palkittiin Kotiseutuliiton ansiomerkillä. Yksi vakuuttava näyte siitä, kuinka Kainuu näyttäytyy henkisenä maisemana Leinon tuotannossa on "Kodin kukka ja uhrikuusi". Se lienee hänen runollisin kiitoslaulu omille juurilleen. Valokuvataiteilija Tuomas Kaakinen pitää po. runoelmaa Leinon teksteistä hienoimpana. Hän on osaltaan halunnut kunnioittaa runoilijaa kokoamalla sen pohjalta oman tulkintansa ja rakkaudentunnustuksensa kainuulaiselle kotiseudulle, luonnolle ja mielenmaisemalle kirjassa Leino & Kainuu. Kirja on julkaistu v. 2015.

Leino kirjoitti kotiseudusta, koska rakasti sitä. ”Kunnioittamalla kotiseutuaan kunnioittaa ihminen omaa isää ja äitiään. Rakastamalla kotiseutuaan rakastaa ihminen oman luomisensa jumalaa. Tutkimalla kotiseutuaan tutkii ihminen olemuksensa alkujuurta”, kirjoitti Leino 1910. Merkityksellistä mielestäni on, että Leino ei ole nurkkapatriootti vaan kotiseuturakkaus on perusta isänmaanrakkaudelle ja edelleen maailmankansalaisuudelle. Tämän osoittaa se, kuinka hän jatkoi kirjoitustaan: ”Ei silti ole tarvis tulla nurkkapatriootiksi tai sokeasti ihailla kotiseutuaan kaikkien muiden seutujen, kylien, kaupunkien tai maakuntien kustannuksella. Mutta niin totta kuin nurkkapatriotismikin on parempi kuin mikään patriotismi, niin totta on voimakas, lämmin isänmaanrakkaus ainoastaan terveen ja elävän kotiseuturakkauden pohjalta mahdollinen. Ja aina ylenevissä ympyröissä: ei ole mitään ihmisyyttä ilman isänmaanrakkautta, ei mitään korkeita, laulavia latvoja ilman syviä juuria ihmisen alkuperäisessä maankamarassa.” (Eino Leino: Kotiseutu, 16.3.1910). 

Minusta on hyvä huomata, että niin Eino Leino kuin muutkin Kainuu-juuria tai –sidoksia omaavat merkkihenkilöt – joista erityisesti voisi mainita Elias Lönnrotin ja Urho Kekkosen – ovat kaikki asuneet usealla paikkakunnalla. Heilläkin on ollut useita kotiseutuja, joihin suhde on muodostunut oman henkilöhistorian kautta. Monipaikkaisuudessa ja monen kotiseudun ideassa ei siis välttämättä ole uutta, vaikka se yhä useamman kohdalla onkin todellisuutta ja ”ajasta ja paikasta riippumattomuus” mahdollistuu tietoteknisen kehityksen myötä. 

”Kajaanin linna, Kainuun upea luonto ja monipuolinen historia antavat varmasti jokaiselle meistä unohtumattomia kokemuksia tapahtumapäivien kohtaamisissa ja vierailuissa”. Näin kuvaili kotiseutupäivien käsiohjelmassa odotuksiaan Suomen kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Kirsi Moisander. Omien havaintojen pohjalta uskallan tehdä sen johtopäätöksen, että nämä odotukset ovat erinomaisesti täyttyneet – jopa ylittyneet. Tästä lämmin kiitos – niin omasta kuin Kainuun liiton puolesta – tapahtuman järjestäjille erityisesti hyvästä yhteistyöstä Kotiseutuliiton, Kajaanin kaupungin ja Kainuun liiton sekä muiden sidosryhmien välillä. Yhteistyö on mahdollistanut sen laajan ja monipuolisen ohjelma- ja sisältötarjonnan, josta olemme saaneet näinä päivinä nauttia.  

Pentti Malinen

Artikkelin taustaksi:
http://www.kajaani.fi/kotiseutupaivat
http://www.kotiseutuliitto.fi/miten-kay-kulttuuri-ja-identiteettityon-maakuntauudistuksessa-kysyy-suomen-kotiseutuliitto
http://www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino-leino-talo/
http://www.paltamopandion.fi/panleino.html
http://koutamedia.fi/kainuujaleino
http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kainuu/linnan-rajaytysta-seuraamassa-tuhansia/

 

Lisää uusi kommentti