Olet täällä

Perustuslakivaliokunnalta tuli torstaina 19.2 ulos sote-lakia koskeva linjaus, joka oli johdonmukainen ja odotettu. Asiaa läheltä seuranneet ovat puoluekannasta riippumatta jo jonkin aikaa tuoneet esille kysymyksen: mihin sote-alueita oikein tarvitaan (ei mihinkään) ja miksi ei riitä ne 19 sote-tuotantoaluetta, jotka asiantuntijoiden jo aiemmin tekemissä esityksissä olivat toiminnallisesti perusteltu aluejako?

Kainuun hallintokokeilu 2004-2012 oli uuraauurtava hanke, josta löytyy vastaukset, jotka on käytännössä testattu ja hyviksi havaittu. Sote-integraatio oli Kainuun kokeilun yksi keskeinen – ja sen onnistunein – osa. Sote- integraatio tarkoittaa siis perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon eri sektoreiden ja erikoissairaanhoidon kokoamista yhteen organisaatioon ja toimintojen uudelleen organisointia saumattomiksi palveluketjuiksi. Toinen merkittävä elementti – perustuslakiin liittyvä – oli vaaleilla valittu maakuntavaltuusto, se oli toiminnassa kokeilun aikana. Vaikka kokeilu päättyi, Kainuun kunnat säilyttivät lähes täysin kokeilussa syntyneen sote-integraation, jota on edelleen kehitetty ja terävöitetty Maire Ahopellon johdolla. Valtuusto purkautui, kun palattiin kuntayhtymäpohjalle. Kokeilun ”kohteet” Kainuussa ovat siis käytännössä todenneet uuden mallin edut.

Erittäin merkittävä viesti tähän päivään ja tulevaan sote-ratkaisuun Kainuun kokeilusta ovat siitä tehdyt arvioinnit ja sen seurantaryhmän esitys. Kainuun kokeilusta tehtiin monivaiheinen riippumaton arviointityö Tampereen yliopistolla. Raporteista on luettavissa hyvin myönteiset tulokset juuri soten uudelleen organisoinnin vaikutuksista. Malli nähtiin myös olevan monistettavissa ainakin Kainuun tyyppisillä alueilla.

Eikä tässä vielä kaikki kolmas merkittävä, yhdensuuntainen arvio tuli valtiovarainministeriöltä, joka vastasi hankkeen jatkuvasta seurannasta. Hankkeen loppuraportin esitys oli selkeä:  Hankkeen tulosten perusteella seurantaryhmä esitti, että Kainuun kokeilu vakinaistetaan.

Kainuu todisti maakuntamallin toimivaksi ja taloudelliseksi. Miksi Kainuun kokeilua ei vakinaistettu, johtuu arvioni mukaan pelkästään tuolloin vallinneen poliittisen tahtotilan suunnasta: maakunnallinen malli ei vastannut vahvan peruskunnan paradigmaa, jota päättyvällä hallituskaudella oli määrä toteuttaa. Kainuulle tarjottiin – täydellisen yksimielisyyden reunaehdolla – neljän vuoden jatkoa.

Viime aikojen keskustelussa Etelä- Karjalan EKSOTE on usein nostettu malliesimerkiksi ja todisteeksi soten integraation eduista. Kainuun malli todisti aivan samaa – ja meillä on jo yli 10 vuoden kokemus asiasta. Kainuussa kokeilukaudella mallissa oli siis lisäelementtinä myös vaaleilla valittu valtuusto. Tänä päivänä Kainuun ja EKSOTEn mallit ovat lähempänä toisiaan, eroja on lähinnä rahoitus- ja kustannustenjakomallissa.

Kun hyvin laajan poliittisen tahtotilan saanut sote-uudistus halutaan viedä maaliin, on Kainuun mallin tyyppinen sote-intgraatio toteutettuna suunnitelluilla tuotantoalueilla (pääosin maakuntia) käytännössä perustuslain edellytykset täyttävä ja testattu (evindence-based) malli. Tarvitsee vain luopua tarpeettomista sote-alueista ja tuoda maakuntatasolle suorilla vaaleilla valittu toimielin (demokratia). Tähän rakenteeseen voidaan sovittaa rahoitusmalli, joka poistaa monikanavaisuuden ja tasaa eri alueiden välisiä toimintaympäristöstä johtuvia eroja.

Siis Kainuun viitoittamalla tiellä eteenpäin!

 

Lisätietoa:

http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/paatoksenteko/tutkijat-povaavat-siirtymista-maakuntamalliin/

http://suomenkuvalehti.fi/share/71030/906f85

http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/perustuslakiasiantuntija-ottaisi-maakuntamallin/?utm_source=leiki&utm_campaign=kontekstuaalinen&utm_medium=lapinkansa

http://www.mynewsdesk.com/fi/pressreleases/ministerityoeryhmae-kaesitteli-kainuun-hallintokokeilun-jatkoa-412627