Olet täällä

Sipilän hallitus ilmoitti 7.11.2015 tiukkojen neuvottelujen jälkeen perustavansa Suomeen 18 maakuntapohjalta toimivaa itsehallintoaluetta. Päätöksen historiallista ja käytännön merkitystä ei julkisessa keskustelussa (mediassa) kunnolla ymmärretty. Muutos koskee noin kolmasosaa Suomen koko julkisen hallinnon ja palvelujen kokonaisuudesta niin henkilömäärillä kuin rahalla mitattuna. Perustuslakiin kirjattu itsehallinto ”kuntaa suuremmilla alueilla” tulee nyt käytäntöön lähes sata vuotta lain hyväksymisen jälkeen.

Suomi on ollut yksi harvoja Euroopan maita, joista on puuttunut kansanvaltainen aluetason hallinto. Tämä  tuli selkeästi ilmi Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995. Tuolloin puuttuvan demokraattisen aluehallinnon puute korvattiin siirtämällä aluekehitysvastuu valtion aluehallinnolta eli lääninhallituksilta kuntapohjaiseen aluehallintoon eli maakunnan liitoille. Kuten OECD:n aluehallintomallien vertailusta ilmenee, Suomi on edelleen ollut hallinnoltaan kaksitasoinen: valtio ja kunnat. Muista EU-maista vain Luxemburgissa, Virossa, Irlannissa, Portugalissa ja Sloveniassa on valtion lisäksi vain yksi alue-/paikallishallinnon taso. 

Aluetasolla on toiminut lukuisia valtionhallinnon organisaatioita, kuten ministeriöiden piirihallintoa sekä kuntien yhteistoimintaeliminä kuntayhtymiä. Aluetaso on siis ollut ohjaukseltaan hyvin kirjava ja organisaatiomuutokset ovat olleet jatkuvia. Lisäksi eri toimijoiden aluejaot ovat poikenneet toisistaan. Nyt Sipilän hallituksen päätöksen johdosta sekava tilanne selkeytyy huomattavasti.

Vaikka alueelliseen itsehallintoon perustuva toimintamalli on ollut läntisissä kansanvaltaisissa maissa hallinnon perusmalli (joillakin jopa nelitasoisena), Suomessa kesti lähes sata vuotta ennen kuin perustuslakiin kirjattu mahdollisuus kunnallisen itsehallinnon lisäksi ”kuntaa suurempien alueiden” itsehallinnosta toteutettiin. Ahvenanmaa on ollut – erityisistä syistä – tästä ainoa poikkeus.

Kainuu on aluehallinnon uudistuksen edelläkävijä. Kainuu sai historiallisen roolinsa, kun Kainuun hallintokokeilu alkoi ns. Lipposen sinisistä ajatuksista eduskunnan säätämän kokeilulain perusteella. Kainuun kokeilussa maakuntavaltuusto johti erikoissairaanhoitoa, terveyskeskuksia ja sosiaalihuoltoa, lukioita ja ammatillista keskiastetta sekä maakunnan liiton kaavoitus- ja aluekehitystehtäviä. Kokeilu kesti kahdeksan vuotta (2005 - 2012). Kun käytännössä lähes sama malli nyt valtakunnallistuu, Kainuu sai itsehallintostatuksen rimaa hipoen.

Kainuun kokeilua seurattiin tarkoin valtiovarainministeriön ja ulkopuolisen arvioitsijan Tampereen yliopiston toimesta. Niin kainuulaiset kuin arvioitsijat totesivat kokeilun tulokselliseksi. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön asettama seurantaryhmä ehdotti, että kokeilu tulee vakinaistaa lainsäädännöllä! Valitettavasti valtakunnan päätöksenteossa ei tälle saatu poliittista tukea, vaan vakinaistamisen sijaan tarjottiin kokeilulle neljän vuoden jatkoaikaa ehdolla, että kunnat ovat asiasta yksimielisiä. Niinpä kokeilun jatko kaatui, kun yksimielisyys jäi saavuttamatta. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että kokeilun tulokset olisivat olleet huonot. Kainuussa luotu ainutlaatuinen sote-integraatio säilyi Puolangan poikkeusta lukuun ottamatta kuntayhtymämuotoisena.

Seuraavassa historian käänteessä Kainuun – ja kaikkien Suomen maakuntien – Suomi siis saa vuoden 2019 alusta alkaen kansanvaltaisen aluehallinnon. Sen tehtäviin on tulossa sosiaali- ja terveydenhuolto (Kainuun mallin mukaisesti yhdistettynä), maakunnan liiton tehtävä, palo- ja pelastustoimi sekä valtion aluehallinnosta alue- ja maaseutukehittämistehtävät ja rakennerahasto-ohjelmien toimeenpano. On syytä todeta, että Kainuun ja muiden pienimpien maakuntien osalta tämä ratkaisu oli tiukassa, sillä lähinnä soten järjestämisen näkökulmasta aluejakoja tarkastellut virkamiesvalmistelu oli tukenut 9-12 alueen mallia.

Sote-uudistuksen rinnalla käynnistyy hallituksen linjauksen pohjalta myös valtion ja maakuntien aluehallinnon uudistustyö. Kainuussa ja koko maassa se koskee ensi vaiheessa maakunnan liiton, Ely-keskuksen, palo- ja pelastustoimen tehtävien ja soten järjestämisvastuun siirtoa perustettaville itsehallintoalueille, joista Kainuu on yksi.

Hallituksen päätös on historiallinen ja hallintoa koskevana muutoksena syvälle käyvä, jopa kunnianhimoinen. Siksi sen toteuttaminen vaatii vahvaa tahtotilaa ja tiellä on monia riskejä. Hämeen kolleega Timo Reina on tuoreessa blogissaan kiteyttänyt tilanteen sanoilla, joihin voin täysin yhtyä:  ”Moni povaa, ettei tästä taaskaan mitään tule. Olen optimistisempi. Näistä lähtökohdista tämä uudistus voi myös toteutua ja onnistuakin. Mutta se edellyttää raakaa työtä, ratkaisukeskeistä ajattelua ja uutta asennetta. Niin valtakunnallisesti kuin alueillakin.”

 

Lisätietoja tulevasta itsehallinto- ja sote-uudistuksesta sekä Kainuun kokeilusta (2005-2012):

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-paatti-sote-uudistuksen-jatkosta-ja-itsehallintoalueista?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616

http://sote.kainuu.fi/hallintokokeilu

Kommentteja eri maakunnista:

http://www.kainuunliitto.fi/blog/kainuussa-vahva-tahtotila-omaan-itsehallintoalueeseen-0

http://www.ekarjala.fi/liitto/blog/maakuntajohtajan-blogi-maakunnassa-kaanne-parempaan/

http://www.yrittajat.fi/fi-FI/blogit/torstai/viela-kerran-sotesta

http://www.hameenliitto.fi/fi/blogi/uteliaina-suureen-uudistukseen

http://www.keskisuomi.fi/blogi/posts/103/maakunnista_itsehallintoalueiksi

 

Lisää uusi kommentti